N - Y - T nyt

Siitä on reilu vuosi kun suuri muutos elämässäni lähti toden teolla käyntiin. Välillä on vaikeaa muistaa millaista elämä ennen sitä oli, ja toisinaan sen muistaminen ei taas ole ollenkaan vaikeaa, koska kyllä ne asiat mielessä ja muistissa ovat ja tulevat välillä pintaan. Tunne nyt tällä hetkellä on myös sellainen, että kaikki on muuttunut vaikka mikään ei ole muuttunut. Tunne minusta, se syvin tunne on sama, se on ollut sama niin kauan kuin pystyn muistamaan, 6-, 16- ja  nyt 26-vuotiaana. Sen minuuden on kuitenkin vuosien varrella samaistanut äärettömän moniin asioihin. Ja kun silloin reilu vuosi sitten kun alkoi todella kyseenalaistaa niitä asioita joihin oli samaistunut, eikä enää vain vaihtanut samaistumisen kohteita toisiin vaan tosiaan alkoi kyseenalaistaa ylipäänsä sen, että samaistaa itseään johonkin ulkopuolelta tulevaan, niin elämä alkoi avautua. Kun todellisuuden näki ensimmäistä kertaa suoraan tietoisesti, lähti prosessi vierimään eteenpäin vääjäämättömästi.

Vuosi on ollut sellaista aikaa että olen kaatanut tietoa sisääni, aineksia jotka ovat siellä tekeytyneet välillä rauhanomaisemmin ja välillä kaaoksen kautta, tuottaen aina silloin tällöin oivalluksia, jotka on avannut näkymää todellisuuteen. Nyt tuntuu että on aika alkaa antamaan enemmän ulospäin. Rohkeasti tartuttava toimeen ja laitettava itsensä likoon. Loputon voima löytyy sisältä, se kumpuaa rauhasta, se on elämä ja siihen luotan.

Tulevasta ei voi, eikä tarvitse tietää. Tässä hetkessä tietää kaiken tarvittavan. Elämä tapahtuu vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Ensimmäisen askeleen voi ottaa vain tässä hetkessä.

Olen tämä hetki.