Tietääkö vai eikö tietää?

Mieli rakastaa tietoa. Tietoa olisi kiva haalia ja haalia niin paljon kuin mahdollista. Tietoa tästä aistimastamme maailmasta, sen ilmiöistä ja tapahtumista ja kaikesta mahdollisesta. Kun kiinnostus myös sisäistä maailmaa kohtaan herää, on mieli siitäkin innoissaan, senkin ympäriltä on saatavissa todella paljon jos jonkinmoista tietoa. Mieli pitää yksityiskohdista ja tiedonmurusista, se ilahtuu kun se ymmärtää jonkun kokonaisuuden ja osaa yhdistellä siihen osasia. Mieli ei kuitenkaan ymmärrä että maailmassa on niin paljon tietoa, ettei siitä voi edes pientä murto-osaa omaksua.

Jossain vaiheessa on vain päätettävä tai oikeastaan luulen että se vaatii oivalluksen, että tietoa on nyt tarpeeksi. Ilman oivallusta tieto taitaa olla vain muistijälkiä. Oivallus vahvistaa tiedon osaksi todellisuutta.

Voiko tietää liikaa? Niinkin voi olla mutta tuskinpa, tosin liiasta tiedosta voi mielestäni olla haittaa. Siitä voi olla haittaa siinä tapauksessa kun mieleen samastumisesta pyrkii irrottautumaan, pääsemään mielen takaiseen tietoisuuteen, oivaltamaan sen omaksi todelliseksi itsekseen. Silloin mieli helposti tuppaa änkemään tietoineen itsen ja todellisuuden väliin. Ja siitäkin aiheesta kun voi tietää kaiken mahdollisen teoriassa, mutta ilman oivallusta sitä ei voi elää todeksi.

Mieleni halajaisi lukea vielä muutaman kirjan, kuunnella vielä muutaman audion tai katsella videon. Itse oivallukseen, jonka voin tehdä vaikka juuri nyt, ja vain ja ainoastaan juuri nyt, nuo asiat tuskin kuitenkaan enää varsinaisesti auttaisivat.

Ja niin, tuota tekstiä uudestaan lukiessani ymmärsin päästäneeni mielen tähän näppiksen äärelle. Toisesta näkökulmasta mitään oivallettavaa ei juuri nyt ole, kun tässä on jo kaikki. Jokohan tämä oivallus taas riittäisi? :)

Tulevaisuuskylä-tapahtuma Tampereella 2-3.9

Tampereen keskustorilla järjestetään Tulevaisuuskylä-tapahtuma 2-3.9.2011. Tapahtuman kantava teema on kestävä kehitys ja tulevaisuudennäkymät Tampereella ja/tai muissakin kaupungeissa. Tavoitteena on jakaa tietoa ja tuoda yhteen eri kohderyhmien ihmisiä kuulemaan, miten voimme jokainen olla vaikuttamassa kestävän tulevaisuuden rakentamiseen elämän eri osa-alueilla. 

Tapahtuman ohjelmapuolelta löytyy erilaisia luentoja liittyen aihepiireihin: ilmastonmuutos, ekokaupungit, talouskasvu- ja lasku, teknologian ratkaisuja ympäristöongelmiin sekä myös ravinto- ja terveyspuoli on hyvin näkyvissä. Lauantain ohjelmistossa Satu Silvo ja Saara Aalto kertovat puhtaan ravinnon vaikutuksista omiin elämiinsä ja tämän jälkeen neljä ravintoasiantuntijaa Iiro Riihimäki, Jukka Harju, Jaakko Halmetoja ja Samuli Perälä keskustelevat tulevaisuuden ravinnosta.  Ohjelmistossa on myös aiheeseen liittyviä lyhytelokuvia ja leffoja, esityksiä, arkkitehtuuria sekä ihmiset voivat mm. tutustua naurujoogaan, kokeilla sähköpyöriä ja vierailla eri aihealueiden teemapisteissä, jotka rakennetaan hienon paviljongin sisälle.

Tulevaisuuskylän visuaalinen ilme yhdistelee maanläheistä ekorakentamista, uusiutuvaa energiateknologiaa ja lopunaikojen nomadikulttuuria. Kylänäkymä tarjoilee katsojalle useita rinnakkaisia tulevaisuuksia ja inspiroi oman tulevaisuusajattelun kehittämiseen.Tapahtuma on ehdottoman ympäristöystävällinen ja valaistus ja energia tuotetaan minimipäästöin ja osittain itse aurinkopaneelien ja pientuulivoimalan voimin. Tästä voit katsoa lisää tapahtuman arkkitehtuuria ja toteutusta.

Tervetuloa tapahtumaan, joka on täysin ilmainen. Liity tapahtuman Facebook-ryhmään tästä.

Iloinen asia

Sisälläni pulpahtelee! Se tuntuu huikealta ilolta, vaikkei se tunne oikeastaan olekaan. Sanat toki aina jähmettävät sen mihin viittaavat, ei tuokaan lausahdus pysty ilmaisemaan asian todellisesta luonteesta kuin häviävän pienen osasen.

Eilen se iski taas tajuntaani voimakkaasti: miksi ihmeessä olisin ajatuksissani tai mielessäni, pois tästä hetkestä, silloinhan missaan sen mitä nyt juuri tapahtuu. Mitä tämä hetki tarjoaa? Sehän on tärkeintä mitä voi olla! Jokainen hetki tarjoaa jotain ainutlaatuista, jos en elä tässä hetkessä, en elä. Tämä hetki on kaikki mitä on, mitään tämän parempaa ei ole eikä tule.

Yhteisö jossa olen mukana, Vapaus-Akatemia eli Evolutionary Community, on antanut minulle paljon. Yhteisö on oikeastaan yhtä kuin ihmiset, jotka siinä on mukana, ei sen kummempaa. Ihmiset jotka tässä yhteisöksi kutsumassamme ovat mukana, ovat päättäneet olla avoimia, avoimia mahdolliselle ja avoimia itselleen sekä elämälle. Olla avoimia näkemään ja ottamaan vastaan sen minkä tuntevat todeksi, mitään ei ole pakko ottaa vastaan tai hyväksyä, ollaan avoimia keskustelemaan asioista. Yhteisö on herättänyt minut näkemään että olen osa prosessia, kuinka itsestäänselvältä se nyt näyttääkään. Yhteisö on piirtänyt minulle hienon kartan ja tienviittoja, joita on tuntunut oikealta seurata. Ja itse todeksi elettyjen oivallusten kautta olen löytänyt. Itseäni. Olemme perillä aina, tässä, nyt. Ja toisaalta emme tule koskaan olemaan perillä, löytämistä riittää loputtomiin. Yhteisömme sivuilla on sekä suomeksi että englanniksi paljon luettavaa, lisäksi mm. tämä ja tämä, jäsentemme kirjoittamat tekstit, kertovat lisää siitä mistä on kyse.

Tässä vielä katkelma yhteisön perustajajäsenen vapaudesta ammentamasta tekstistä, joka vaan tiivistää vapaana elämisen luonnetta, ja haastetta, äärimmäisen hienosti:

Kohtaa toinen kuin kohtaisit hänet aina ensimmäistä kertaa.
Kohtele toista hänen mahdollisuutensa mukaan, ei sen, mitä hän on nyt.
Kunnioita kaikkea elämää niin kuin kunnioitat omaasi.

Kuule mitä sanotaan, ei sitä, mitä haluat kuulla.
Näe se mitä on, ei sitä, mitä haluat nähdä.
Ymmärrä, että ei ole eilistä eikä huomista, on vain nyt.